Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Kirjailijavieras Minna Lindgren Eija-Liisa Markkulan luupissa

leave a comment »

Hyvät ihmiset!

Olipa upea seurata kirjailijavieras Minna Lindgrenin ja Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n puheenjohtaja Eija-Liisa Markkulan räiskyvää sanojen ja ajatusten ilottelua eilen illalla Iiriksessä.

Lähtökohtana oli Minna Lindgrenin tuotanto, ensisijaisesti Ehtoolehto-trilogia eli suomalaisen vanhustyön nykytila robottinäkymineen, josta ihminen on kadonnut takaa ja vain hallinto, kone ja kulissi jääneet jäljelle, jos niitäkään.

Lindgren toki tuntee kirjansa, kokemuspohjainen tausta ja runsas vuorovaikutus sekä vanhusten että erilaisten toimijoiden suuntaan. Kyky ilmaista asioita ilmanm verhoja ja vihjauksia, loistava huumori asioista ja ilmiöistä, jotka ovat kaikkea muuta kuin vitsikkäitä, syvän syvää satiiria – sanoisin.

Joka tapauksessa kaksi viisasta naista vahvan älyllisessä räiskyttelyssä hyvin kysymyksin ja havainnoin, maan mainioin vastauksin ja kommentein taustatietoineen.

Pitää taas ottaa Ehtoolehdon kolme kirjaa ja lukea ne uudestaan, niin kuin hyville kirjoille voi tehdä.

Eija-Liisa Markkula on enemmän kuin läpilukien tutustunut Minna Lindgrenin tuotantoon, ei vain Ehtoolehto-sarjaan.

Keskustelu viipyi täysin aiheellisesti Lindgrenin teoksessa ”Sivistyksen turha painolasti”, joka on yhden miehen tekemä tietosanakirja 1920- ja 30-lukujen vaihteesta, sorvarina Väinö Hämeenanttila, Lindgrenin kirjan vuosimalli 2011. Tätä kirjaa minä pitäisin Lindgrenin parhaana. Se täytti poikkeuksellisen hyvän kirjan kriteerit: Päästyäni kirjan loppuun aloitin lukemisen saman tien alusta. Nyt opus on luettu varmasti jo kolmeen, ellei neljään kertaan.

Minna Lindgrenin ilmestyessä estradille vaimo Kirsti kuvaili pienen, hennon ihmisen, siisti pöyhistelemätön tukka, ei meikkejä. Mutta nopeassa ja oivaltavassa sanan käytössä meikkiä löytyi senkin edestä, eikä Eija-Liisa Markkula jäänyt toiseksi yhtään.

Edellisen kerran tapasin Minna Lindgrenin Sastamalan kirjapäivillä kesällä. Nyt tervehtiessäni kiitin kolmesta eväästä, joita kuullessani häntä muistan. Nämä ovat typeriä, puheissa vähemmän toivottuja ilmaisuja:

– pihalla kuin lumiukko,
– näillä mennään
ja
– nou hätä!

Listaan voisi vielä lisätä Ehtoolehdon teknisen päsmäri Jerryn runsaasti käyttämän klisheen:

– juurikin niin.

Tilaisuuden päättyessä olimme Kirstin kanssa kuulevinamme Lindgrenin maininnan parhaasta haastattelusta pitkään aikaan, toisin sanoen kiitoksen Eija-Liisa Markkulalle.

Tilaisuuden takana Näkövammaisten Kulttuuripalvelun lisäksi oli Näkövammaisten kirjastoyhdistys ry. Iiriksen auditoriossa sillä paikalla, missä istuin, induktio toimi erinomaisesti, ja spektaakkelia oli helppo seurata. Erkki Tiilikka lupasi laittaa jakeluun linkin, josta tämä runsaan parin tunnin loistava ohjelma on nettiradioinnin kopion valmistuttua kuultavissa.

************

Written by arisuutarla

11.11.2015 klo 10:04

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: