Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Ikävä kirjoitella ikävistä asioista

leave a comment »

Lähi-Tapiolan typerä palvelukonsepti

Onkohan meikäläisestä tullut vallan nurjamielinen? Liian usein takerrun kielteisiin ilmiöihin ja asioihin. Nyt kummastelen ja paheksun vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan tosi typerää palvelukonseptia.

Vakuutusyhtiö IF on vuosi vuodelta hilannut maksujaan ylöspäin ilman, että vakuutusturva sanottavasti olisi kohentunut.

Viitisen vuotta sitten kilpailutimme vakuutuksemme viidellä eri yhtiöllä, kotivakuutus, autovakuutus, huvilavakuutus, matkustajavakuutukset, oikeusturva- ja mitä kaikkea listalla nyt onkaan.

Sitä ennen oli maksuja maksettu entiseen Sampo-Tarmoon, joka sitten muuttui Kansaksi ja vihdoin IFFiksi.

Kävi niin hauskasti, että kaikki yhtiöt lupasivat vakuuttaa meidät alle Ifille maksettujen hintojen. Ryhdyttiin sanomaan irti vakuutusta IFistä, joka riemastui luvaten tehdä uuden tarjouksen. Ifin uusi tarjous oli niin hyvä, että päätimme pysyä sen asiakkaina.

Tosin rinnassa oli tunne huijattuna olemisesta, kun vuosikausia olimme maksaneet ylisuuria vakuutusmaksuja.

Nyt mitta oli taas tullut täyteen, kun maksut viidessä vuodessa olivat kohonneet lähes 40 prosenttia.

Mentiin Hämeenkyrön liikekeskuksessa Lähi-Tapiolan konttoriin. Työntekijöitä oli näkyvissä neljä. Heistä yksi palveli asiakasta ilmeisen suurella hartáudella, koskapa asiointi oli alkanut ennen meitä ja jatkui meidän jälkeemmekin.

Meillä pinna piti vain puolisen tuntia ja risat. ONneksi ymmärrettiin ottaa päällysvaatteet pois ennen odotustuoleihin asettumista.

Kolme työntekijää – siis ne, jotka eivät palvellleet ketään näkyvää ihmistä, istuivat tuoleissaan katse tiukasti suunnattuna sähköruutuihin. Heistä ei päässyt mitään ääniä, ei tervehtimisiä eikä muuta. He olivat sidoksissa niin sanotusti kirjallisiin töihinsä.

Edesmenneet vanhempani olivat pankkialan ihmisiä. Palvelukonsepti oli ilman muuta se, että tilikirjojen, pöytäkirjojen, lainatarjousten ja muiden paperitöiden ääressä a´skaroitiin silloin, kun eläviä ihmisasiakkaita ei ollut näkyvissä.

Kun asiakas astui pankkisalin ovesta sisään, joku virkailijoista keskeytti paperityönsä siihen ja ryhtyi palvelemaan asiakasta. PPalvelutoimen päätyttyä hän jatkoi taas papereittensa kanssa siitä, mihin oli ennen asiakasta jäänyt.

On vaikea ymmärtää, miten Lähi-Tapiolan Hämeenkyrön toimipisteen palvelukonsepti voi olla tällainen ja miten toimiston esimies voi hyväksyä tämmöisen konepalvonnan, jonka takaa asiakas eli ihminen on häipynyt.

Emme hyvästelleet eikä meitä hyvästelty. Muina miehinä kävelimme ulos todeten, että meillä ei ole varaa norkoilla kilpailemassa koneiden ja sähköruutujen kanssa. Odottelullakin on hintansa. Odotusaikana olisi voitu tehdä ihan jotakin muuta, ja mahdollisesti IFin korkeisiin hintoihin nähden Lähi-Tapiolassa saadut hintahyödyt olisivat huvenneet odotusaikaan.

Ehkä taas viiden vuoden päästä käydään katsomassa, tarvitseeko Lähi-Tapiola maksavia ihmisasiakkaita vai ei.

Ari Suutarla, vanha pappi
sähköposti: ari.suutarla(ät)kolumbus.fi

Written by arisuutarla

5.12.2015 klo 07:48

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: