Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Vetoomus Keski-Suomeen Aune Ihalaisen elämäkerran saamiseksi äänikirjaksi

leave a comment »

Hei Keski-Suomen ihmiset!

Jaakko Kuitunen ja moni muu muistaa Aune Ihalaisen. Aune oli itse asiassa Keski-Suomen näkövammaiset ry:n perustajasielu, yhdistyksen alkuvuosien pitkäaikainen sihteeri ja alkuun auttelija.

Aune oli diakonissa, Jyväskylän seurakunnan palveluksessa, niin sanottu aistivammaistyöntekijä, joka palveli kuurojen, sokeiden ja huonokuuloisten sielunhoidossa ja käytännön asioissa.

Aune avioitui eläkkeelle jäätyään ja elelee nykyisin leskirouvana Sastamalassa. Ikää hänellä nyt on 90 vuotta, ja sukunimi on Kulmala. Viime sunnuntaina Jyväskylässä julkistettiin Aunen elämäkertateos, jonka on kirjoittanut elämäkerturi Raili Ojala-Signell.

Jos kirja kiinnostaisi äänikirjana muitakin kuin minua, niin pistäkää viestiä kirjastoomme, palvelut.

Kirjasto ilmoitti tuottavansa kirjan niin sanotuksi
E-kirjaksi, mutta kuinka moni meistä kirjaston asiakkaista tietää, mikä on
E-kirja ja osaa sellaista käyttää?

Kysyntä voi lisätä kirjaston päättäjien uskoa siihen, että tämän kirjan tuottaminen tavalliseksi äänikirjaksi sittenkin kannattaa. Onhan kysymys eräästä suomalaisen näkövammaistyön peruskirjasta.

Vähän surullinen tarina tästä kirjasta eli ote blogikirjoituksestani, olkaa hyvät:

On harmittanut Celian kirjavalitsijoiden touhu. Sain juuri jo pienen ajan sisällä toiset pakit kirjastosta.

Ensimmäinen tuli, kun olin anoskellut viime vuonna ilmestynyttä Panu Rajalan F. E. Sillanpää -elämäkertaa äänikirjaksi. Vetosivat siihen, että rahoja on vähän ja Sillanpäästä on jo äänikirjana Rajalalta kolmeosainen elämäkertasarja. Kirjat ovat tosin jo vuosilta 1983, 1988 ja 1993, yksi niistä Rajalan väitöskirja ja muutkin kovin tieteellisiä valtavine noottiapparaatteineen ynnä muutoinkin jo vanhoja.

Tämä viime vuonna ilmestynyt on kansantajuinen ja tuore, sisältää aivan uuttakin tietoa, mitä aikaisempiin kirjoihin ei vielä ollut löydetty. Kun nuorilta tai kadun miehiltä kysyy, kukaan ei Sillanpäätä Jaria lukuunottamatta edes tiedä, saati hänen tuotantoaan tunne. Voitaisiin kyllä tuntea, kunnes seuraava kirjallisuuden nobelisti Suomesta saa paikan.

Nyt viikolla tuli toinen pakki.
Elämäkerturi Raili Ojala-Signeliltä julkistettiin viime sunnuntaina Jyväskylässä Aune Ihalainen -nimisen diakonissan elämäkerta. Samalla vietettiin Ihalaisen 90-vuotisjuhlaa.

Aune Ihalainen teki elämäntyönsä Jyväskylässä ensin kuurojen ja sitten sekä kuurojen että sokeiden diakonissana, aloitti 1950-luvun puolivälissä. Hän aktivoi Keski-Suomen näkövammaisia laajemminkin niin, että nämä päättivät irrottautua Vaasan läänin sokeainyhdistyksestä ja perustaa Keski-Suomeen oman yhdistyksen. Puheenjohtajaksi hän valjasti lyhyen alkukahinan jälkeen sotasokean Yrjö Savolaisen, joka sitten pitkästi toimi myös liiton hallituksessa. Aune itse toimi yhdistyksen sihteerinä.

Vain Helsingissä seurakunnilla oli ennen Aunea omat diakoniatyöntekijänsä kuuroja ja sokeita varten. Aunen esimerkkiä käytiin katsomassa maakuntakaupungeista, ja niin vastaavia virkoja perustettiin eri puolille maata tusinan verran, Tampereelle, Turkuun, Poriin, Lahteen, Vaasaan ja Ouluun ainakin.

Minä toimin noina aikoina valtakunnallisena sokeiden pappina, ja säestelin tukilausuntoja antaen näitä virkojen avaamisia. Homma vei siihen, että lukuvuonna 1971 – 72 yliopisto Jyväskylässä toteutti diakonissoille johdollani aistivammaistyön erikoistumiskoulutuksen. Kurssiin osallistui 16 diakonissaa, siis henkilöitä, joilla oli sairaanhoitajan peruskoulutus ynnä vuoden mittainen erikoistuminen sosiaalityöhön.

Näillä 16 opiskelijalla oli tiettyjä yhteisiä jaksoja, mutta koulutuksen puitteissa saattoi erikoistua sitten kuurojentyöhön, sokeidentyöhön tai työhön huonokuuloisten kanssa.

Aune Ihalainen oli koko lukuvuoden yliopiston palkkaamana kurssin johtajana minun roolini rajoittuessa hallinnollisiin kuvioihin.

Nämä kirkon työntekijät loivat esimerkiksi Näkövammaisten liiton aluesihteerityön perustan, ja muutama Jyväskylän koulutuksen käyneistä toimi sittemmin liiton aluesihteerinä, samoin oli kuurosokeiden puolella. Nyt viimeisetkin ovat eläkkeellä ja uudet luudat pyyhkimässä.

Minusta tällaiset suomalaisen vammaistyön peruskasvot ja vaikuttajat sietävät tulla tutustuttaviksi Celian valikoimien kautta.

En tiedä, minkälainen invaasio sinne pitäisi kohdentaa ennakkotilausten ja anelujen muodossa. En minäkään sieltä mielestäni mitään turhia kirjoja pyytele.

Aune Ihalaisesta, josta avioiduttuaan tuli Aune Kulmala, vielä sen verran, että hänen työnsä ei rajoittunut pelkästään Jyväskylään eikä edes Jyvässeudulle. Hän pyysi ja sai kirkkoneuvostoltaan luvan auttaa myös maakunnista Jyväskylään asioimaan tulevia näkövammaisia, mennä linja-autoille vastaan ja saattamaan autoon, opastella lääkäriin tai sairaalaan tai mihin ihmiset olivatkaan menossa.

Jaakko Kuitunen ja muut vanhat kyllä muistavat Aunen vetämät retket Lappiin ja muualle. Samoin muistetaan hänen vetämänsä kesä- ja talvileirit.

Aune Kulmala elelee nykyisin leskirouvana Sastamalassa, jonne hän aikanaan eläkkeelle siirryttyään ja avioiduttuaan muutti.

Hyvän vapun toivotuksin

Ari

Written by arisuutarla

29.4.2016 klo 23:29

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: