Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Pääskyjä, kulleroita, haikaroita

leave a comment »

Moni jo rientää mielessään oikaisemaan, että ei Eestin, vaan Viron. Minulle eteläisen naapurimme nimi on ollut Eesti ja taitaa olla jatkossakin. Tietysti virallisissa yhteyksissä voin kyllä käyttää Viroakin.

Illalla palattiin 17 hengen ryhmän voimin Saima Harmaja -seuran matkalta Tartosta. Kolme päivää ja kaksi yötä siinä vierähtivät.

On iso kulttuuriero esimerkiksi Helsinkiin verrattuna. Eipä näkynyt Tarton keskustan kaduilla tupakan tumppeja, ei purukumeja tai räkäklimppejä. Siisteys ei voinut olla pelkästään siivoojien työtä, vaan ihmiset tuntuvat katsovan, mitä heittävät pois ja minne.

Meille Kirstin kanssa eiliselle osui yhdeksäs hääpäivä. Kirsti jo aamulla hotellissa tervehti onnitteluin ja marmeladein. Minä olin etukäteen tilannut Kukkakauppa Crocuksen Margotilta yhdeksän keltaista ruusua odottamaan. Mainitsin hänelle tästä kulttuurierosta, johon eestiläislähtöinen Margot totesi vain, että Tartto on Eurooppaa.

Mainio oli nähdä, miten sadantuhannen asukkaan Tartto lopulta oli säästynyt hyvin toisen maailmansodan tuhoilta, mitä nyt neuvostoliittolaiset vähän olivat ammuskelleet ja pommittaneet syksyllä 1944 ajaessaan saksalaisia pois. Esimerkiksi yliopiston vanha päärakennus juhlasaleineen oli säilynyt varsin hyvin.

Paikallinen museo-opas Ester Lilja oikein innostui positiivisella tavalla kuvailemaan laitoksensa menneisyyttä, kunhan ensin oli myöhästymisensä hengästykseltä päässyt vauhtiin. En minäkään ollut tiennyt, että Tarton yliopisto oli Ruotsin historian järjestyksessä toinen Uppsalan jälkeen, vuosimallia 1632. Perustajaksi mainitaan tietysti silloinen kuningas Kustaa II Adolf, joskin yliopiston pihamaalla muistokivessä ”ylikooli asutajaksi” mainitaan Johan Skytte. Tarton jälkeen yliopiston sai ensin Etelä-Ruotsissa Lund, sen jälkeen Suomen Turku. Opiskelijoita Tarton yliopistossa on tällä hetkellä 15000.

Me kävimme yliopistolla siksi, että Saima Harmaja opiskeli siellä syyslukukauden 1933. Nähtiin bussin ikkunasta myös rautatieasema. Se on näitä Saima Harmaja -kohteita sen takia, että junalla nuori runoilija kulki matkoillaan Tarttoon ja takaisin. Jos vielä joskus vierailen kaupungissa, matka olisi kiva tehdä juuri junalla.

Oli lähes nostalgista kulkea Emajoen rantoja, käydä hyvin varustetussa kauppahallissa sekä jokirannan isolla torilla. Minulle Tartto tuli tutuksi 1990-luvulla, kun vietiin monta lastia erilaisia apuvälineitä Tarton Emajoen koululle. Koulu on vanha sokeainkoulu, joka toimii edelleen

Pääskyjä, kulleroita, haikaroita

Heti Tallinnan satamassa ensimmäinen haarapääsky tervehti Kirstiä. Tartossa ilma sujahteli haarapääskyjen lisäksi tervapääskyjä.

Kesä oli paljon pidemmällä kuin Helsingissä, koivut isossa lehdessä ja hevoskastanjat kukassa, voikukkia pellot keltaisinaan ynnä runsaat maisemat kulleroita.

Mukava on olla liikenteessä fiksujen ja sivistyneiden ihmisten kanssa. Matkan aatteellisen puolen johtaja oli Päivi Istala, Saima Harmaja -seuran sielu ja puheenjohtaja, jolla on useita kirjallisia tuotoksia Harmajasta ja hänen tuotannostaan. Päivi piti myös radiotoimittajan ammattitaidolla ja rutiinilla matkan ”pääesitelmän nuorena kuolleen runoilijan elämästä”. – Turhan usein lähdetään hakemaan esitelmöitsijöitä ties mistä ja mihin hintaan, vaikka oikeat asiantuntijat löytyvät hyvin läheltä.

Tekniikan osalta järjestelyistä vastasi matkatoimisto Lomalinja. Valitut kaksi ravintolaa olivat erinomaisia siisteydeltään, sijainniltaan ja palvelutasoltaan. Taas kerran tuli nähdyksi, miten eestiläinen keittiö hakkaa suomalaisen keittiön mennen tullen.

Hotelli Pallas kaupungin sydämessä on aivan valkoisen miehen asuttava. Matkatoimisto ehdotteli viime tipassa hotellin vaihtoa. Onneksi ei lähdetty mukaan ehdotuksiin, sillä jotkut olivat sopineet tapaamisiaan hotelli Pallakseen. Niiden peruminen ja uusien treffien tekeminen olisivat olleet vain joutavaa sählinkiä.

Lomalinjan yhteysvirkailija varmasti teki eteemme parastaan. Suunnitteluvirheen piikkiin tulopäivän ohjelmassa oli luettava kaupunkiopas Lea Asson nouseminen bussiin Vapaudenaukiolta ja ryhtyminen siitä suoraan selostamaan, mitä on oikealla ja mitä vasemmalla.

Yliopiston mäellä kävellessä alettiin pikku hiljaa kysellä vessoja. Bussissa oli istuttu yli kolme tuntia. Matkalla pienen kahvitauon aikana oli lähinnä vain tankattu lisää, ja kaupunkikierros kesti pitkän ajomatkan jälkeen kaksi ja puoli tuntia.
Ehdottomasti olisi pitänyt aloittaa majoittumisesta ja hotellista ja mennä sitten vasta kaupunkikierrrokselle. Lea-raukalla ei ollut osoittaa meille vessaa, kunnes Kirsti havaitsi jonkin kuppilan siisteine vessoineen, sisäänpääsy 20 eurosenttiä. Maksoin porukan sinne!

Lomalinjan kanssa olivat ennakkovalmistelut harmillisen työläitä. Asioita ja yksityiskohtia sai kysellä ja suorastaan lypsää. Kun sähköiset matkaliput ja voucherit vihdoin tulivat, matkatoimiston virkailija toivotteli hyvää matkaa. Vielä senkin jälkeen piti tiedustella luvattuja kaupunkioppaan ja bussin kuljettajan puhelinnumeroita. Mistäpä heitä olisi pulmatilanteissa alkanut etsiä?

Nämä ovat näitä matkan johtajan murheita ja hänen tehtäviinsä kuuluvia asioita, ja lopulta kaikki meni ihan hyvin.

Bussissa oli ulkona merkintä Lomalinja ja laivan ravintolan ruokapöydissä merkintä Saima Harmaja -seurasta. Tosin sukunimi oli kirjoitettu ”Harjama”.

Suuret kiitokset kaikille mukana olleille ja erityisesti Päivi Istalalle.

Ari Suutarla, vanha pappi
GSM 0400871013
sähköposti: ari.suutarla(ät)kolumbus.fi
https://arisuutarla.wordpress.com/, blogi

Written by arisuutarla

19.5.2016 klo 14:36

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: