Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

VS: Tavattiin sitten sukua ja vähän muitakin (blogikirjoitus)

leave a comment »

Hei paras appeni!

Tässä nyt vihdoin liitteenä se puheeni Iidalle lakkiaispäivänä.

Kiva olisi tavata teitä kesällä, vaikka tulla Hämeenkyröön käymään, jos vaan aikataulut osuvat kohdilleen.

Ihanaa juhannuksen aikaa!

Anna

Lähettäjä: Ari Suutarla [mailto:ari.suutarla@kolumbus.fi]
Lähetetty: sunnuntaina 5. kesäkuuta 2016 11.06
Vastaanottaja: Blogi <>
Aihe: Tavattiin sitten sukua ja vähän muitakin (blogikirjoitus)

Ihanalta näyttäytyy nuoruus. Näin oli koettavissa Annan ja Samulin esikoislapsen Iidan lakkiaisjuhlasssa eilen Laajasalossa.

Iida on tosi viehättävä nuori nainen – tyttö, olin sanoa.

Pakostakin nousevat mieleen ajat, jolloin tämäkin neiti todella oli pieni tyttö, jonka oppimista elämän eri asioille ja taidoille seurattiin ja kirjattiinkin tarkoin.

Oli taas Anna nähnyt vaivaa kattausten eteen. Mikä sitten lienee ollut Samulin osuus!

Näissä sukujuhlissa tapaa henkilöitä, joita vuoden mittaan tai jopa vuosiin ei näe. Ainoa, jonka läsnäoloa erityisesti kaipailin, oli appikollegani Mikko Paavolainen. Lähinnä häneen samaistun sekä aseman että iän puolesta.

Kiva oli toivottaa paljon onnea pikku Mikolle, joka juuri oli täyttänyt ensimmäisen vuosikymmenensä; mukava myös kuulla, että neiti Lotta – siitä Iidan ja Mikon välistä – on menossa rippikouluun eli hiljalleen aikuistumassa hänkin.

Laajasalosta lähdimme ajamaan Nurmijärven Perttulaan. Siellä Sari Loijas oli järjestänyt "riemujuhlan" tukiryhmäläisilleen vaalimenestyksen johdosta. Sari oli Näkövammaisten liiton kokouksessa huudettu 88 vuoden historian aikana ensimmäistä kertaa naispuoliseksi puheenjohtajaksi, ja Sari on muutenkin todella fiksu ja järjestön johtoon sopiva henkilö niin tietojensa kuin taitojensa ynnä elegantin käytöksensä puolesta. Oli Kirstin kanssa onnistuttu löytämäänSarille "kultainen" kruunu merkiksi siitä, että hän on nyt Suomen näkövammaisten henkilöiden joukossa "suurin ja kaunein".

Siinä sivussa oli tilaisuus onnitella isäntä Eeroa, joka sitten viime näkemän oli täyttänyt 60 vuotta.

Kun lähdettiin ajamaan Laajasalosta Nurmijärvelle, oli äidin puhe tyttärelle vielä kuulematta, samoin isä-Samulin musiiikkiesitys. Anna lupasi kuitenkin laittaa puheensa tekstin sähköpostina niin, että päästään siitäkin juhlan osasta osallisiksi. Kiitokset jo etukäteen, rakas lempiminiä!

Tässä vaiheessa lienee perusteltua huomauttaa, että Anna on lajissaan ainoa, kunnes Antti ehkä joskus tuo esiin omansa.

*********

puhe_iidalle.docx

Written by arisuutarla

21.6.2016 klo 17:23

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: