Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Sastamalan kirjapäiviä ja 45 minuutin pizzaa Häijään Nesteellä(blogikirjoitus)

leave a comment »

Meillä näyttää jotensakin olevan mielenkiintoinen mäihä Sastamalan kirjapäivien ruokailuissa. Iloksemme perjantain ruokateltassa oli tänä suvena soppaa, ja oli vielä hyvää, ei liiaksi suolattua kalakeittoa.

Kirjahuutokaupan jälkeen päätettiin sonnustautua kotimatkalla Häijään Nesteen huoltoasemalle ja syödä puoliksi kunnon pizza. – Pysähdyttiin ja tilattiin.

Oli kolmea kokoa valmiilla täytteillä ja valinnaisilla. Otettiin keskikokoinen neljällä täytteellä, avogardolla, tomaatilla, naudan jauhelihalla ja valkosipulilla. Kassatyttö sanoi pizzan tulevan ”pian”.

Kului 20 minuuttia. Kirsti meni khysymään, mitä tarkoittaa pian.

– Vielä 10 – 15 minuuttia. Oli tullut suuri tilaus, vastattiin.

Miksikähän eka tilauksen ottaja ei kertonut suuresta tilauksesta, vaan käytti nimen omaan sanaa ”pian”? – Olisi menty muualle tai tilattu jotakin muuta.

Kului taas 20 minuuttia, ja Kirsti meni jälleen.

Taas puhuttiin suuresta tilauksesta sekä sanottiin, että ihan kohta.

Meillä oli kassakuitissa tilauksen tarkka kellonaika, 18:33. Kellon ollessa 19:18 pizza saapui anteeksipyyntöjen saattelemana.

Välikyselyn aikana kassatyttö, joka jo oli vaihtunut, ehdotti meille hyvitykseksi odotellessa kahvia ja pullaa. – Hmmm, suolaisen aterian alkupalaksi kahvi ja pulla! – Tarjous torjuttiin.

Jäipähän mieleen tämäkin pizza ja suomalainen sählinki ravintolakulttuurissa. Oli vielä tietääksemme meillä elämämme kallein pizza, 19 euroa.

***

Paljon mukavia tuttuja

Paluumatkalla vaihdettiin Kirstin kanssa ajatuksia kolmesta mukavimmasta asiasta tämän vuoden Sastamalan kirjakesässä.

Molempien ykkönen oli ystävämme Hannu Iltasen vilpitön ilo hänen saadessaan huutokaupasta kauan odotetun Hankalan kosinnan, Mika wWaltarin kahdeksansivuisen harvinaisuuden, jollaisen minä onnistuin saamaan samasta huutokaupasta 2008. Hannju sai kirjansa vielä hyvin halvalla, hinta 1300 euroa. Vielä päivän Aamulehti oli muistellut minun kirjaani ja sen hintaa 1900 euroa.

Vielä puuttuu Hannulta yksi kirja, yrityshistoria nimeltä Kirjateollisuusasioimisto 1910 – 1935. Sen minä sain Runebrgin antikvariaatin Andrew Erikssonilta pari vuotta sitten. Nyt huutokaupan jälkeen Eriksson ohimennen vinkkasi Hannulle kyllä hommaavansa hänellekin saman kirjan.

Kirstin kakkonen oli Marjan uusi Renault, kauniin oranssi ja kaksivärinen, minulla taas kirjatapahtuma-alueen teltan kalakeitto ja Pyymäen ihana wieneri.

Kolmanneksi kumpikin noteerasi ystävien ja tuttujen tapaamisen, mutta seuraamistamme ohjelmista ei mikään oikein sykähdyttänyt. Eduskunnan puhemiehen avajaispuheestakin korvaan tarttui ainoastaan hänen kirjallisen kuulijakunnan edessä käyttämänsä kaksoispassiivi.

Pasi Heikuran sanakiemuroinnit tuntuivat nekin jotenkin vanhoilta väännöiltä, ja juontaja, pappi Jaakko Heinimäki alitti itsensä tahdittomalla vitsailulla salarakkaista ja rakastajattarista. Oli ihan selvästi tilanteesta tempaistu harkitsemattomuus.

Heinimäki oli muuten pukeutunut kilttiin.
Miksikähän me suomalaiset miehet vieroksumme omia kansanpukujamme, mene ja tiedä?

Hannes Tiiralta sain ihan käteen sovitusti hänen uusimman kirjansa sekä sidottuna että nidottuna laitoksena. Omiste vain unohtui pyytää, mutta asia korjattaneen joskus.

SKS:n Sakari Katajanäen kanssa oli hauska lounastaa ja muistella yhteisiä aikoja Bibliofiilien seuran hallituksessa. Katajamäki on tulossa nyt huomenna 3.7. puhujaksi Töllinmäen kesäpäivään.

Mukava oli myös ”halaista” Päivi Istalaa. Hän uskollisesti päivysti Mika Waltari -seuran ja Saima Harmaja seuran yhteistä esittelypöytää Sylvään koulun kuumenevalla vintillä.

Huutokaupasta tarttui 20 eurolla mukaan ohut kirjanen vuodelta 1835, Viinan kauhistus. Perästä nauroimme, kun siitä oli juuri viimeksi edellä tarjottu 17 euroa. Kävi ilmi, että huuto oli Kirstin. Joskus on kuultu huutajan korottavan omaa huutoaankin.

***

Vielä eräs hämmästely.

Oli mukava nähdä juhlasalin skriinillä iso mainos ensi vuoden Sillanpää-oopperasta Hämeenkyrössä.

Tiettyä haikeutta toi nähdä Panu Rajala estradilla. Monivuotinen Sastamalan kirjapäivien ohjelmajohtajan kausi on nyt ohi, ja on nähty ja koettu todella tasokkaita ja monipuolisia toteutuksia.

Minulla oli ollut jokavuotinen ”agentti” puutelistan kanssa kiertämässä kaikki 60 myyntipöytää. Listalla oli vain F. E. Sillanpään ensipainoksia, jotka hyllystäni olivat joutuneet lahjoituksina Hämeenkyrön kunnan sivistyslautakunnalle ja Myllykolun museoon.

Vaikka listalla kirjoja oli kymmenkunta, kierroksen löytöjen tulos oli pyöreä nolla, ei yhtään kirjaa siis.

Tätä ihmeteltiin F. E. Sillanpään seuran varapuheenjohtaja Jussi Niinenmaan kanssa tosissamme.

Mystisiä ovat bibliofilian polut. Oikeastaan ei yksikään Sillanpään kirjoista ole vuosikymmenten saatossa yltänyt minkäänlaisiin arvostuksiin eri kirjapörsseissä. Näinköhän ne kuitenkin alkavat jonakin päivänä löytää paikkansa. Esimerkiksi ainutlaatuista sisällissotakirjaa Hurskas kurjuus on tosi vaikea löytää siistinä, samoin Taatan pääteoksena pidettyä Nuorena nukkunutta.

***********

Written by arisuutarla

2.7.2016 klo 13:59

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: