Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Panu Rajalasta, suven lopusta ja tuttavan ”haistatuksesta”

leave a comment »

Paremman lukemisen puutteessa olen urakoinut 27 tuntia Panu Rajalan Unio mysticaa. Vielä on viisi tuntia jäljellä.

Kirjan ilmestyttyä luin sen tuoreeltaan pariin kertaan – tarkoitan siis ilmestymistä äänikirjana. Mutta muutaman vuoden väliajan jälkeen on ollut tosi riemullista uusia lukukokemus kahdestakin syystä.

Ensinnäkin oli mukava ylöslämmittää läpileikkaus Waltarin tuotantoon ja miksei elämäänkin. Toisekseen oli mukava kiinnittää huomiota Rajalan tyyliin ja kielenkäyttöön ja todeta se paikoin ihan omaperäisen mestarilliseksi. Kuitenkin kielestä puuttui kaikkinainen seppoilu ja keikarointi.

Kirsti toi eilen metsästä aivan upean korillisen sieniä. Kolmisen kiloa kutistui vesien haihduttamisen jälkeen reiluun pannulliseen. Pari soosia siitä tulee, ja sitä on tällä hetkellä mukava ajatella päivän ateriana uusien perunoiden päällä. Osa sienistä on nyt noin 50 asteeseen yön aikana jäähtyneen saunan lauteilla kuivumassa uunipelleillä. Sientä on siis jatkossakin luvassa.

Aika ylllättäviä olemme me ihmiset, onneksi suorasanaisiakin joskus. Joku vähän minua vanhempi miespuolinen tuttava kertoili puhelimessa muun muassa matkastaan. Hän oli itsekseen käynyt muutamassakin Euroopan maassa, osin lentäen, osin junalla kulkien.

Matkakjuvauksen jälkeen totesin päällimmäisenä ajatuksenani olevan kateus. Ajattelin mahdollisuutta lähteä katselemaan maailmaa yksin omin ehdoin ja omalla aikataululla.

– Haista sinä paska, mies sanoi!

Ei kukaan ole matkustanut niin paljon kuin sinä, hän jatkoi.

En alkanut inttää, koska kaveri ei selvästikään ymmärtänyt sokeudesta johtuvaa kytkentää riippuvuuteen toisen ihmisen avusta. En näillä ikävuosilla enää lähde yksin yhtään mihinkään. Hädin tuskin kotinurkissa pystyn koiran kanssa pyörimään, mutta esimerkiksi Helsingin keskustaan en lähde, vaikka todella ajattelen tuntevani kaupungin ruutukaavan. Kun ei huonon kuulemisen takia pysty kuulemaan liikennettä, pelko ja stressi ovat sietämättömiä, joten ilo mahdollisesta taivaltamisesta ja seikkailusta yksinään puuttuu.

Vielä hän ei ottanut huomioon, että valtaosa minunkin matkailuistani on ollut työmatkoja. Se on ihan eri asia kuin matkustella vapaasti ilman sovittuja ja ennalta asetettuja tehtäviä.

No, olipa tyhmä mies, voisi ajatella.

– Ei tyhmä, vaan ihminen, sanoisin!

Ari Suutarla, vanha pappi

Written by arisuutarla

20.8.2016 klo 06:06

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: