Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Afrikkaa, filharmoniaa, komissaario Palmua ja vaikka mitä

leave a comment »

Tulipahan taas tehtyä visiitti Afrikan sydämeen. Tarkastettiin Abilis-säätiön avustuskohteita Ugandassa, noin 1,2 astetta eteläistä leveyttä eli karvan verran päiväntasaajan eteläpuolella.

Hommat Ugandassa menivät hyvin tai ainakin kohtuullisesti, mitä nyt päiväkausia kuljettiin vaihtamattomissa vaatteissa, oltiin aivan liikenneonnettomuuden huulella ja kamppailtiin rankkasateen nostattaman tulvan kourissa.

Vuonna 2009 olin siellä pyörinyt edellisen kerran, silloin lähinnä kuurosokeiden Helen Keller -maailmankongressin merkeissä.

Vanhaan tapaan naputtelin nytkin pitkin matkaa muistiinpanoja vanhan nokialaisen kännykän näppäimistöllä sähköpostieditorille. Välitallenteet tein luonnosten kansioon, ja Suomeen palattuani lähetin koko paketin sähköpostina itselleni.

Jahka kerkiän, siistin omat juttuni, ja panen jakoon.

***

Peppi oli tutussa hoidossa Pyynikillä Helena Hyvärisellä. Mainiota hoitoa oli koira saanut. Kiloja ei ollut tullut lisää, ja turkki oli puhdas ja hyvin harjattu, mitä nyt vähän punkkeja on pyydystetty vielä useita päiviä. Niitä Helena kyllä kehoitti tarkkailemaan.

***

Ugandan paluulennot menivät uusiksi, ja Suomeen päästiin arvioituun nähden seuraavan vuorokauden puolella. Tavarat tulivat milloin tulivat jälkijunissa.

Takana oli pari valvottua yötä ja edessä heti Royal Philharmonic Orcestran konsertti Tampere-talolla ynnä siihen liittyvä koiran nouto. Ei puhettakaan, että olisi lähdettyh autolla sompailemaan Tampereelle. Junaan astuttiin ja konsertin jälkeen yöksi Hämeenkyröön.

Konserttikavereina olivat Liisa ja Hannu Iltanen, Tampereen ystäväpariskunta, ynnä Pouta sekä pikkuneiti Kukka. Pumppu soitti Mendelsonin Hepridejä, Motzartia ja lopuksi jykevää Johannes Bramsia, tyurhankin jylisevää ensimmäistä sinfoniaa.

Hebridit tulivat suoraan kohti. Pallilla ”konduktöörinä” huitoi sveitsiläissyntyinen Charles Dutoit, 1936 syntynyt veteraani, josta mainoslehtinen epäuskottavasti väittää, että hän on käynyt kaikissa maailman valtioissa.

Moni voi muistaa 1950-luvun lopulta Conserthall society – nimisen äänilevyjen postimyyntifirman. Sieltä tuli yksi 30 cm:n LP joka kuukausi. Levyn sai avaamattomana palauttaa tai sitten pitää ja maksaa. Felix Mendelsonin Hepridit oli yhdellä pitämälläni levyllä, ja se soi moneen, moneen kertaan. – Ihan kiva ja tasokas konsertti-ilta mainiossa seurassa.

***

Konserttia oli sovitusti Liisan ja Hannun kanssa alustettu Tampere-taloa vastapäätä olevassa ravintolassa, nimeltä Sesor. – On poikkeuksellisen hyvä, siisti, nopeapalvluinen ja ruoaltaan korkealaatuinen, uudehko paikka, korkeimmatkin aterioiden hinnat alle kolmenkympin. Voi suositella.

***

Eiliselle illalle Kirsti oli netistä napannut meille liput Helsingin kaupunginteatterin Areena-näyttämölle Hakaniemen hallia vastapäätä. Esityksenä oli Joel Elstelän, Mika Waltarin tyttäen pojan tulkinta isoisän dekkarikirjasta Komissaario Palmun erehdys.

Menomatka autolla oli takuta Urheilukadulla stadionin vieressä. Kirstin silmälle ennen näkemätön määrä poliisiautoja oli siellä täällä ja väkeä stadion illa lainehtimalla. Aamun uutiset sitten kertoivat 11 henkeä pidätetyn ja poliisin tukahduttaneen useit ajärjestyshäiriöitä.

Tapahtumana oli HIFK:n ja HJK:n välinen jalkapallo-ottelu meteleineen. Jos olisi tiedetty, olisi ajettu Pasilan kautta. – Mainiota tapahtuman uutisoinnissa oli häiriöiden listaus. Ottelun lopputulos sen sijaan ei ylittänyt uutiskynnystä.
– Mutta nyt takaisin Areena-teatteriin.

Olin kohdakkoin luke nut taas kerran Waltarin asianomaisen kirjan, joten juonta oli helppo seurata replikoinneista. Kirstillä kyllä oli ”kuiskausmikrofoni” kädessä, johon hän kuvaili joitakin käänteitä, ja teksti tuli kuulokenapilla korvaani.

Esityksen yleisilme oli meluisa. En tiedä, vaatiko teatteritila näytteliöiltä huutamista, mutta jatkuvaa huutamista touhu oli. Jalkoja ei sentään tömistelty permantoon!

Palmun roolin vei Mikko Kivinen, tuttu Lapinlahden linnuista, nyt hyvä huutomies hänkin.

Ilmaisuteknisesti minua lähimmäksi tulivat vanha neiti Amalia Rygseck, Leena Uotila, Batler eli hovimestari, Eero Saarinen, sekä neiti Irma Vanne, Vuokko Hovakka, Ultra Braan laulaja.

Kotimatkalla totesimme esityksen poikkeukselliseksi: Pysyin hereillä koko ajan!

Ugandan reissun aikana Helsingissä oli vietetty juhlaa, jossa olisi ollut mukava olla mukana: Näkövammaisten kulttuuripalvelu juhli perustamisensa 85-vuotista taivalta.

***********

Written by arisuutarla

1.10.2016 klo 06:16

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: