Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Tipuin Bibliofilien seuran hallituksesta

leave a comment »

Viikolla oli Bibliofiilien seuran vuosikokous. Saamani äänet eivät riittäneet jatkoon hallituksessa. En tiedä oikein, harmittiko vaiko ei. Kyllähän bibliofilia jatkuu ilman hallituksiakin. Mukavasti kävi sihteeri Kati Solastie kiittämässä näistä vuosista, halasi ja toivotti jälleen näkemistä esimerkiksi Sastamalassa. Kukaan hallituskumppaneista ei käynyt sanomassa mitään, ei edes heipattamassa. Tämmöistä on meidän sivistyksemme.
***
Oli suuri ilo lukea poikkeuksellisen hyvä kirja: Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota haki vaimoni.

Jossakin radio-ohjelmassa arvosteltiin sitä, että Skiftesvik oli ottanut mukaan muistikuvansa elokuvakäsikirjoituksesta ja Raul Mollbergin tyhjänpäiväisistä kohtaamisista. Minusta nämä kovastikin olivat kirjailijan omaa elämää, ja kertominen niistä ilman Mollbergin mainitsemista olisi ollut tosi ontto tapa kuvata tapahtunutta. Se oli alusta loppuun kirjailijan kannalta höhlä juttu: Maksuja jäi saamatta, käsikirjoituksen luonne muuttui, siihen tuli muutoksia ilman Skiftesvikin lupaa ja Mollbergin navanalusjutut olivat tylsää ja turhanaikaista kuunneltavaa.

Kirjailijan oma aortan hoito ja vaimo Hilkan samanaikainen sydämen siirto rinnakkain kuvattuina toivat hyvän jännitteen. Nuoruuden muistot latinan opiskelusta ja pojan kuolema kymmenen vuoden iässä koskettivat tosi syvältä.

Skiftesvikin kirja oli taas niitä, jotka piti lukea välittömästi toiseen kertaan.

Written by arisuutarla

15.3.2015 at 17:10

Kategoria(t): Uncategorized

Helsinki-viikonloppu

leave a comment »

Normaalisti eilisin olisi ajeltu maalle, nyt ei. Tulee yksi ”rästipariskunta” käymään pyhänä, ja Kirstillä on Mustanmeren ruusujen purkittamista. Jännä nähdä, miten siemenet ovat pimeässä talvehtineet ja lähtevät itämään.

Tänään käytiin Kivenlahdessa tarkastamassa anopin uusi UPO-turvaliesi. Toden totta, jotakin mätää on tässä yksilössä. Ensinnäkin uunin luukun turvalukko ei toimi ollenkaan. Vielä pulmallisempaa on, että hellan runko lämpiää sietämättömästi. Ei kärsi säätimien vierestä kädellä koskea, kun uuni on ollut hetken päällä.

Soitin Giganttiin. Lupasivat lähettää huoltomiehen katsomaan. On ollut huonoa tuuria Suomenojan Gigantista ostettujen kodin koneiden kanssa, kun mikään ei oikein ole mennyt kerralla oikein. Saa nyt nähdä, mitä tämän päivän lupaus huoltomiehestä tarkoittaa. Jos mennään entisillä, niin ei mitään.

Inarian kauniit liukuovet, joita odotettiin ohi ja yli sovitun ajan, tulivat sitten lopulta asennetuiksi. Mutta kiskoissa ja ovien liukupyörissä on jokin virheellinen viritys. Ovet aukeavat itsestään niin, että niiden väliin jää iso rako. Saavat ihmiset raoista katsella kaappien sisältöä.

Soitettiin Variston Inariaan, mistä ovet on ostettu ja käyty asentamassa paikalleen. Mies sanoi olevansa ta´lvilomalla tai juuri menevänsä sellaiselle ja palaavansa asiaan heti loman jälkeen. – Eipä ole palannut.

Tänään Kirsti sitten soitti sinne. Mies oli taas jotenkin väärässä paikassa ja lupasi soittaa heti, kun pääsee toimistollensa ja kalenterin luo. Ei ole vielä päässyt! Suosittelen kyllä Inarian kauniita liukuovia, mutta en Variston palvelupistettä.

”Valtakunnallisen vammaisjärjestön” toimihenkilön aiheuttama nuoren monivammaisen seksuaalinen hyväksikäyttöepäily oli sitten tänään Iltalehdessä, tosin ilman järjestön ja ihmisten nimiä. Piireissä asia kyllä tunnetaan, ja vyyhti alkaa varmasti purkautua. Järjestön hallitus on lehden mukaan päättänyt olla kommentoimatta tapahtunutta. Minusta kyllä avoin tiedottaminen olisi pitkän päälle ollut parempi, sillä tällä menolla kansa vain arvelee kuka mitäkin, ja useimmiten arvelut menevät pieleen.

Minulle tämä asetelma on täysin selvä: Minun asiani on tämmöisissä jutuissa pitää ehdottomasti monivammaisten henkilöiden puolia. Mitä muutoin olisi YK:n vammaissopimuksessakin mainittu vammaisten henkilöiden oikeus koskemattomuuteen? Nyt juttua tutkii Oulun poliisi.

Abilis-säätiön avustuskohteiden arviointimatka Malawiin lähestyy. On ollut tosi työlästä yrittää löytää vähänkin toimivia lentoyhteyksiä. Meno vielä Johannesburgin kautta onnistuisi päivälentoina, mutta paluu ei. Kun liput otetaan eri yhtiöiltä, hinta nousee tolkuttomiin. Siis täytynee taas suostua yölentoihin ja hyväksyä vielä Ethiopian airlines parille osuudelle, vaikka lentoyhtiö on pari kertaa kohdellut minua alle kaiken arvosteluasteikon.

Diboutissa kerrankin otti yhden ministeriehdokkaan seurueineen kyytiin Hargeishan koneesta, mutta meidät jätti. Sitten haettiin kortteeria Diboutista ja buukattiin uudet liput Addis Abeban kautta Helsinkiin. – Niin, Helsinkiin, mutta Tukholman Arlandassa totesivat lippujemme päättyvän sinne, että sellaisia lippuja järjesti Ethiopian Airlines jätettyään meidät ensin väliasemalle.

Ensi viikolla keskiviikkona käyn päiväseltään Sallassa. Lennot eivät sopineet edes sovitellen, joten menen yöjunalla ja palaan myös. Kyydit Kemijärveltä pitää vielä sopia. Koillis-Kairan, Savukosken, Pelkosenniemen, Sallan ja Kemijärven näkövammaisia ja kuulovammaisia on kutsuttu iltapäiväkokoukseen, ja meikäläinen esiintyy Sokeain Ystävien ”profeettana”.

On mjukava ajatus saada varmaankin tavata yli 90-vuotias, vanha ystävä Uula Valle, alunperin Inarin Syysjärveltä, mistä Fäldtin Maria tuli ja nai Uulan etelään. Tässä tapauksessa etelä oli 410 kilometriän päässä Sallan Kursussa.

Mukava on myös tavata takavuosien mainiota tanssikaveria, Väyrysen eli aikanaan Arjatsalon Leenaa. Hän toimii nyt Rovaniemeltä käsin näkövammaisten vertaisohjaajana ja tulee Sallaan.

Maanantaina on Kirstillä syntymäpäivä. Sitä on ollut kiva valmistella. Lahja odottaa jo kaapissa, ja tänään tilasin aamuksi tuoreet kukat. Muutakin olen saanut toimeksi, sillä eilen kävin Iiriksessä kuntosalivuorolla.

*******

Written by arisuutarla

27.2.2015 at 20:30

Kategoria(t): Uncategorized

Kastejuhlaa ja puhujamatkaa Pohjanmaalle

leave a comment »

Lauantaina oli suvun nuorimmaisen eli tytär Poudan pojan kastejuhla Tampereella Tesoman kirkossa. Saatiin sukuun etunimi, joka ei aiemmin liene ollut meillä käytössä: kutsumanimi Otto, muut nimet Jooa Johannes. – Johannes on isä Tonin toinen nimi, Jooa jostakin tuulista löytynyt.

Oli ilo toivottaa Kukka-neidin pikkuveli Otto tervetulleeksi seurakunnan jäsenyyteen siltä osin, mitä kristillinen kaste nyt sitä antaa. Joka tapauksessa se on tunnustustoimi vanhempien taholta, että he haluavat liittää lapsensa seurakunnan jäsenyyteen ja hoitopiiriin.

Erityistä iloa minulle isoisänä tuotti, että Poudan veli Antti eli minunnuorempi poikani (1984) oli saanut kutsun Oton kummiksi ja oli vielä sylikummi.

Sunnuntaina aamupäivällä ajeltiin kuolettavan tylsää kolmostietä Hämeenkyröstä Etelä-Pohjanmaalle. Olin lupautunut puhujaksi Kurikan kirkkoon eteläpohjalaisen näkövammaistyön järjestön tilaisuuteen. Tie on kuolettavan tylsää ainakin Parkanosta eteenpäin Pohjanmaan ”plattuuskaasten” tasamaiden alkaessa. Parkanon ja Jalasjärven väli on varsinaista korpimaata suoalueineen ja mäntykankaineen,. Maisema saa Jalasjärvellä aivan uuden ilmeen peltoaukeineen ja erilaisine rakennustyyleineen.

Kurikassa oli mukava levähtää hetki ennen kirkkoa serkkuni Arja Jyllilän ja hänen Jussi-Pekkansa kodissa. Oli kulunut tosi pitkä aika edellisestä poikkeamisesta tälle kartanolle.

Kirkossa oli mukavasti väkeä. Sitä oli tullut naapuripitäjistä, Teuvalta, Jurvasta ja muualta, ja moni tuli pappiakin tervehtimään. Muutama soitteli perästä päin ja kertoi olleensa kirkossa. Jää tervehtimiset, kun pappi ei näe eikä näe paikallinenkaan ihminen.

Puheessa viittasin eiliseen ystävän päivään. Jyrisin sen johdosta, että liiankin kanssa olen nähnyt sitä surkeutta, joka syntyy, kun armollinen Vapahtaja puuttuu elämästä. Kuitenkin jo Lutherin katekismuksesta on opittu, että Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämän kallein asia. Tänään tuo kallein pitää kai lukea tärkein.

Sokeain Ystävät korvasi minun matkakulujani Hämeenkyröstä eteenpäin. Sillä perusteella ja varmaan muutoinkin kerroin tämän Suomen vanhimman näkövammaisakann järjestön avustuksista sokeille ynnä Majatalo Onnelan lomista Tuusulassa.

**********

Written by arisuutarla

18.2.2015 at 05:59

Kategoria(t): Uncategorized

Turun Brahen antikvariaattijuttu purkissa

leave a comment »

Aamulla sain antikvaari Vesa Hörköltä erinomaisella tavalla täydentävän haastattelun siihen nähden, mitä olin purkittanut joulun alla Turussa. Päiväsydän meni tekstiä ja mielikuvia väännellessä, ja iltapäivällä juttu sai luvan lähteä tarkistusluvulle.

Vesa Hörköltä tuli varsin pian hyväksyvä kuittaus toivotuksineen. Selkeä ja suurpiirteinen kaveri, joka ei näperrä lillukanvarsissa. Ei ihme, että hänet on valittu alansa ammattijärjestön luottamuselimiin, samoin edustamaan kirja-antikvaareja Sastamalan wanhan kirjallisuuden päivien hallintoon.

Nousin just Tampereelta Pohjanmaan pendolinoon, nokka tietysti kohti Helsinkiä ja kotia. Kirsti makaa kipeänä ties kuinka monetta päivää, ja on ollut vähän niin kuin karkulaisen olo tämän Bibliofilos-lehden jutun takia. Yritän rautatieaseman apteekista löytää hänelle joitakin ravintosuoloja, ei niin pahan makuisia kuin Osmosalit, jotka ´kuulemma on tehty lapsille.

Mahdottoman hyvät nettiyhteydet taas ainakin tässä junassa. Lueskelin Panu Rajalan päiväkirjat viime päiviltä. On mies ollut vastarannalla pusaamassa tekemisiään, joten kulttuuria on syntynyt siellä ja täällä, tosin täysin yhteismitattomasti. Minulla ei ole ensimmäisiäkään perusteita läteä rinnastamaan itseäni Rajalaan, joka sentään on alansa eturivin ykkönen monessa katsannossa.

*********

Written by arisuutarla

2.2.2015 at 15:05

Kategoria(t): Uncategorized

Aika monta asiaa

leave a comment »

Viime sunnuntai-iltaan sijoittui eräs monen kuukauden tähtäyspisteistä: Hartvall-areenalla oli Andrea Bocellin konsertti. Siihen olin Kirstille joululahjaksi hommannut kaksi lippua hyviltä paikoilta. Sen verran syvän vaikutuksen oli tenorin konsertti Tallinnan laululavalla tehnyt viime suvena minuun.

Mutta, mutta… Tauti tuli ja iski meihin niin, ettei meiltä oltu lähtijöiksi. Viime hetkeen asti odoteltiin kuntojen kohenemista sen verran, että jaksettaisiin mennä nuokkumaan konsertin iloihin, vaan eipä toettu.

Parin tunnin aikana tein soittokierrosta, kenelle nyt tuli mieleen, ja tarjosin lippuja. Jollekulle konsertti alkoi liian myöhään (kello 20:00), minkäå suhteen olen samaa mieltä), toisella oli jotakin muuta menoa ja sitä rataa. Naapurin Merja otti toisen lipuista niin, ettei koko liki 300 euron setti mennyt tyhjään. – Meitä harmitti. Jo kesällä Kirsti jättäytyi pois silloin suunnitellusta retkestä Tallinnaan. Ei näytä herra Bocelli meitä yhdistävän!

***

Kanarialta sitten tultiin pois, tai siis tulin. Sehän oli sisällöltään herraretki.

Finnairin paluukoneen stuertti sanoi, että kuluva talvi on ollut tämän vuosituhannen kylmin Kanarialla. Hotellin nettiyhteys oli aulatiloissa, ovet ulos auki ja hirmuisen kylmän vedon kourissa. Oli kyllä päällä fleeceä ja muuta, vaan kylmääpä sain, ja niitä peruja kylmän koura ulottui Andrea Bocellin konserttiin asti.

Kuten aiemmin olen todennut, minusta mukavinta oli herrain kanssa osallistua Playa del Inglesin ekumeenisessa kirkossa suomalaiseen messuun ja kokea seurakunnan yhteys Herran pöydässä. Eihän me poikain kanssa näistä uskonnon asioista juuri jutella, mutta on yhdistävää todeta, että sekin ulottuvuus kulkee mukana ja kantaa. Kauko oli mukava ja harmiton matkakumppani ja meillä molemmilla itse valitsemamme ja Kelan maksamat kuurosokeiden avustajatulkit.

Mielenkiintoista oli katsella teollista turismia. Ainoa muistuma edelliseltä Gran Canarian käynniltä 50 vuoden takaa oli Mas Palomasin merimajakka 1800-luvun lopulta.

***

Anoppi Vuokon muutto ja uuden kodin kunnostaminen etenevät. Olisi ollut ihme, ellei matkaan olisi tullut jotakin poikkitelaista. Tässä yllätyksiä tuli nyt kahdeltakin taholta.

Ensinnäkin Inarian liukuovien toimittaja lienee unohtanut tehdä tehtaalle tilauksen, koskapa tavara näillä näkymin on tulossa viikkoa sovittua myöhemmin. Kysymys on Inarian Variston toimipisteestä, joka pari vuotta takaperin kyllä meille toimitti liukuovet ihan haluamallamme tavalla. Sen takia käännyttiin saman toimipisteen puoleen, joka nyt siis petti. Ikävää oli, ettei asianomainen Erik nähnyt tarpeelliseksi edes ilmoittaa muuttuneesta aikataulusta eikä vastannut monena päivänä puhelimeen. Ehkä näki numerosta, että ”ahdisteleva” asiakas oli tulossa lankoja pitkin ja siksi ei vastannut. – En suosittele ao. toimipistettä, tai sitten niin, että kauppaa tehtäessä sovitaan selkeät sanktiot hinnan alennuksina tai muuten.

Toisen takapakin takana oli Suomenojalta kodinkonefirma Gigantti. Palvelu liikkeessä oli ensiluokkaista, ja joka kerta, kun siellä käytiin valkkaamassa liettä, pyykinpesukonetta, jääkaappipakastinta ja liesituuletinta, saatoimme ulko-ovella painaa suuren tyytyväisyyden palautenappulaa. Mutta katin kontit.

Toimitusten aikataulu on heittänyt härän pyllyä, ja näyttää siltä, että svärmor saa olla viikonvaihteen yli ilman keittiöliettä. Jääkaappipakastin oli sellaista vinoa mallia, että sitä ei missään tapauksessa haluta kenenkään normaalin ihmisen huusholliin. Kahden täysipäisen rouvan silmään malli ei liikkeen kaappirivissä näyttänyt mitenkään vinolta, mutta eipä kertonut myyjäkään asiaa, joka tuli ilmi vasta, kun laite seisoi paikallaan keittiössä. Toivottavasti vievät pois ja tuovat asiallisen, ihan tavallisen jääkaaappipakastimen tilalle, kunhan siinä on no vrost -toiminto.

Selityksiä kyllä saatiin puhelimessa, ja luvattiin sieltä 60 euron hyvityslahjakortti, mutta eivät ne hoida nyt aiheutunutta harmia eivätkä lieden osalta saa anopille aterioita.

Myyjä vakuutteli toimineensa sen mukaan, mitä Gigantin varastokirjanpito näytti. Katin kontit, Gigantti on iso firma ja varastokirjanpito ihan metsässä.

Anoppia ovat nyt autelleet muutossa käly Merja ja hänen väkensä. Minusta tämä työnjako on OK, sillä ei niissä tiloissa mahdu iso joukkko pyörimään. Paikkansa pitänee tuttu juttu isosta joukosta ja sopan laadusta. Me Kirstin kanssa kuljettiin kymmenkiä tunteja Vuokon kaverina eri liikkeissä, kun haettiin materiaaleja ja katsottiin milloin mitäkin. Yhtä vähän niitä katsomisia olisi kannattanut tehdä isolla joukolla, joten hyvä näin.

********

Saa nähdä, pääsemmekö nyt näiltä taudeiltamme maalle. Tänään piti Kirstin töitten jälkeen lähteä, vaan eipä ole rouvasta ollut aamulla töihin lähtijäksi. Nyt katsotaan, mikä on tilanne aamulla.
– Maalla linnut vartoilevat Kirstin ruokia, joskin naapurin Tarja ja Heikki lienevät käyneet hoitamassa tilannetta.

*******

Lääkärissä olen vanhojen vaivojen takia vihdoin ollut Mehiläisessä eilen. Kaverina oli sisko Riitta, pari päivää aikaisemmin lanko Martti.

Suomen Kuurosokeat on pitänyt hallituksensa kokousta, hampaattomasti, sanoisin. Vaikeiden asioiden tyypillinen ratkaisu on lakaista ne maton alle tai yrittää ainakin. Väsyväthän hallituksen jäsenetkin ikävien asioiden kanssa kasvokkain olemiseen. Pelättävissä on, että ne sieltä ennemmin tai myöhemmin tulevat vastaan.

******

Tänään olen sonnustautumassa Bibliofiilien seuran hallituksen kokoukseen Kruunuhakaan. Lukija huomannee, että Kruunuhaka on minulle Kruunuhaka eikä Kruununhaka. Minun ruotsini Kronohagen ei ota suomeksikaan n-kirjainta sinne sanan keskelle. Seuraavaksi on tulossa yhdistyskokous, jossa olen erovuoroinen hallituksen jäsen. Anssi Arohonka ja joku muukin on myönteisesti kysellyt käytettävyyttäni myös jatkoon.

******

Lopuksi mahdottoman mukava asia: Celia on vihdoin saanut Panu Rajalan Tulisoitu pimeään – Olavi Paavolaisen elämäkertakirjan äänikirjaksi. Jos on Paavolainen ollut värikäs persoona, kyllä on Rajalan tekstikin täyteläistä ja todella nautinnollista luettavaa. Äänikirjan lukijana on Timo Mäkynen, joka ei hallitse hyvin ruotsinkielisten sanojen ääntämistä.

Rajalan tekstiä lihavoittaa hänen laaja tuntemuksensa Paavolaisen ajan kirjalliseen elämään, Mika Waltarista aina F. E. Sillanpäähän asti. Kirja on parhaillaan toisessa luvussa, siis luvun alla toiseen kertaan. Ehkä sen jälkeen voin paremmin lausua punnintaa kirjasta.

***********

Syyskuun Mika Waltari -seuran matka Dalmatiaan meni jäsenistölle ilmoituksena harkittavaksi, kun vielä olin Kanarialla. Kotiin päästyäni ryhmä oli jo täynnä, ihmisiä jonossakin mukava määrä.

Joku ehdotteli kahden peräkkäisen matkan järjestämistä, mutta ainakin minulle tämä ahertaminen on sen verran harrastuksellista, että en välitä ryhtyä puuhaamaan toisintojen parissa.

*******

Ari Suutarla

Written by arisuutarla

29.1.2015 at 12:41

Kategoria(t): Uncategorized

Kanarian loma loppumassa, lintu löytyi

leave a comment »

Kanarialainen loma jatkuu. Eilen kipusi päivällä jo +25 asteeseen. Aamupäivällä ei tuullut. Liput riippuivat salkoja myöten. Ajettiin taksilla Mas Palomasiin, hinta alle kuusi euroa, etäisyyttä alle kymmenen kilometriä, liikenneympyröitä matkalla tusina.

Oli edellisenä iltana Hannun kanssa ajeltu samaan naapurikylään. Silloin oli pimeää, ja nyt nähtiin, mitä Mas Palomas on syönyt. Tutkittiin valolaitteineen 60 metrin korkeuteen kohoava majakka, otettu käyttöön joskus 1890-luvun alussa. Jostakin muinaisuuden sinihämäristä majakka kohosi mieleen edelliseltä käynniltä Leenan kanssa 49 vuottatakaperin. Olisiko ollut niin sanottuja keihäsmatkoja?

Hetki istuttiin rantakiveyksen alimmalla portaalla kuuntelemassa meren pauhuja jalat irtokivivyöhykkeellä. Siltä kohdalta meri oli vienyt kaiken hiekan muualle. Kauan ei voinut istua, sillä sen verran tiukasti porotti aurinko.

Muotia näyttävät olevan rahan tyhjästä tekijät. He ovat patsaita, jotka eri asentoihin virittyneiksi jököttävät paikallaan yleensä yksivärisiin asuihin pukeutuneina. Kun turisti käy heittämässä rahan, patsas elehtii jotakin kiitokseksi.

Tutustumisiltana oli löydetty hauska ravintola, jonka listalta saatiin iltapalaksi hyvin laitettua mustekalaa. Ennen sitä oli todettu, että Mas Palomas on paljon äveriäämmän näköinen kylä kuin meidän asumamme turistirysä Ingles. Oli selkeitä, hyvin varustettuja kauppakujia, joiden varrella myytiin pääosin muuta kuin rihkamaa. Minäkin olin löytänyt Kirstin lintutarhaan timanttisilmäisen täydentäjän 18 garaatin valkokullasta. Se on nyt ristitty kanarialinnuksi, äärireunat on korostettu pienen pienillä timanteilla. Olin iloinen erikoisesta löydöstä niin, että ainakin antajan mieli on hyvä.

Nyt kumppani Kauko löysi intialaisten pitämästä elektroniikkaliikkeestä jotakin pientä ja mukavaa. Asetuimme syömään meidän jo Hannun kanssa käymäämme ravintolaan. Pistelin poskeeni grillatun langustin. Oli mahtavan hyvää. Alkukeittona oli hummerisoppaa, mutta ylisuolaista. Pääruoan ohessa oli kuoripottuja, joiden päällä kimalteli valkeana rakeinen suolakerros. Vaikea ymmärtää, kuka on mieltynyt näihin läpisuolauksiin, jotka vievät tuotteelta maun. Hotellille palattiin kello 19 aikoihin. Auringon laskettua tuuli oli nousssut, ja ulkona oli suorastaan kylmä.

Eilen illalla jäi Iltalehden tietokilpailu visaamatta. Kaikki lehdet oli viety kaupasta. Sen sijaan luettiin ääneen viikonlopun lehden pitkä artikkeli Sanna Paasosesta, joka tekee lähtöä työhön Etiopiaan. Kohtuullisen hyvä juttu, jossa ei taivasteltu Sannan kuurosokeutta. Mukava oli myös todeta sunnuntain Hesarissa kaksi merkittävää näkövammaista henkilöä: tohtori ja dibl.ins. Jukka Jokiniemi, joka ei halua maksaa miljoonayrityksensä veroja muualle kuin Suomeen, ja työn sankarijuttu sosiaali- ja terveysministeriön elegantista Sari Loijaksesta, jota joskus on virkamiehen asemesta luultu ministeriössä vuoroaan odottelevaksi asiakkaaksi.

Kirsti soitteli illalla. Oli palannut onnistuneelta viikonloppumatkalta Ruotsista tätinsä ja kahden serkkunsa luota. Huddingen tädillä on ikää jo 87, ja nuorempi serkuistakin tulee syksyllä 60. Tuntui ihan mukavalta, kun soitti. Puhelujen ja tietoliikenteen EU-hinnat pitävät taksat kohtuullisina.

Tänään on retkemme viimeinen ehyt päivä. Seuraavaksi paneudun kuurosokeiden hallituksen agendaan, joka tulee työn alle kotiin päästyä heti torstaina. Mukava on nähdä, mitä neiti Peppi on tykännyt hoitovapaasta.

********************

Written by arisuutarla

20.1.2015 at 09:29

Kategoria(t): Uncategorized

Upea kirkkohetki Kanarialla

leave a comment »

Tänään tulee viikko täyteen Kanarian lämmössä ja tuulessa. Rantaloma ei ihan selvästi ole minun juttujani. Auringossa en kärsi paistua, ja tuntuu, että niin sanotut tekemiset tahtovat loppua helposti.

Edith Söderglranin 600-sivuinen elämäkerta on vajuuntunut hiljaksiinsa.

Eilen oli tähän astisen ohjelmamme minusta paras hetki. Neljän herran kokoonpanolla menimme ekumeeniseen kirkkoon. Suomalainen eläkepappi Erkki Helander piti meidän kielisemme messun ja puhui ihan kohtuullisia. Herkkää oli poikain kanssa hiljentyä rukoukseen ja soveltuvin osin veisuuseen sikäli, kun sanoja osattiin. Yhteyttä Jumalan seurakuntaan ja tietoutta ihmisen pienuuteen vahvisti osallisuus Herran Pyhään Ehtoolliseen.

Kirkonmenon jälkeen saatiin ehkä viikon tähän mennessä paras päivällinen. Minulla oli kanakeittoa, tiristetyt herkkusienet valkosipulissa, entrecote sekä jäätelö Melba. Liha tarjoiltiin oikeaoppisesti maustamattomana. Maustepurkit ja kaksi soosikulhoa tuotiin viereen, ja itse sai ladata makuja halun mukaan.

Mika Waltari -seuran johtokunta on viikolla hyväksynyt Matkatoimisto Matkavekkan tarjouksen syyskuisen Dalnmatian matkamme toteuttajaksi. Näin kertoo puheenjohtaja Anneli Kalajoen viesti. Minusta valinta on hyvä, ja nyt voi ryhtyä toimiin matkan markkinoimiseksi. On varmaan syytä odottaa ensitiedote Mika Waltari -seuran jäsenkirjeeseen ja verkkosivuille. Ennalta ilmoittautuneita on koko joukko, ja se on ihan mukava asia. Tosin olen kiusoitellut heitä sanomalla, että sitä lähdetään matkaan tietämättä, milloinm, mitä ja mihin hintaan. Mukaan vain, maksoi mitä maksoi!

Shakin Kanaria-turnaus onedistynyt siten, että Axelssonin ja minun välinen peli enää on jäljellä. Avustajamme pelasivat äsken keskenään, ja näyttää siltä, että voitan skaban, vaikka häviäisin nyt Axelssonille. Avustajien peli äsken oli mainio seurata, hinkasivat peräti 62 siirtoa, kunnes minun apumieheni voitti.

Kolmena iltana on ollut Iltalehden tietovisa käytössä. Menestykseni ei ole ollut erikoinen, mutta hauskaa on ollut visata. Lauantain lehdessä lienee taas 20 kysymystä, kun viikolla kysymyksiä on ollut 15 .

On ollut puhetta, että tänään voitaisiin ajella taksilla vuorille. Hannu katsoi kartasta, ja korkeuskäyrät osoittivat yli tuhannen metrin lukemia. Taksi sanoi kyydin maksavan noin 25 euroa. Fataga on pikkukaupungin nimi.

********************

Written by arisuutarla

17.1.2015 at 13:17

Kategoria(t): Uncategorized

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.