Ari Suutarlan päiväkirja

Ari Suutarlan valikoituja askelia

Mainio Porin reissu (blogikirjoitus)

leave a comment »

Panu Rajala oli viikkkoja sitten blogissaan kehunut Porin kaupunginteatterin tuotosta, Tuntematon sotilas.

Meiltä täältä huvilalta Hämeenkyröstä on Poriin tunnin matka, noin 80 kilometriä. Niiinpä hetimmiten tilattiin netistä liput eiliseen päivänäytökseen. Retkeä avarrettiin kalaostoksilla Porin torilta. Kalastaja Rantamaa Uudenkaupungin Pyhämaalta perkasi upean lohifileen ynnä paketoi meille tuoretta savusilakkaa.

Ennenkin on ostettu edullisesti kalaa Porin torilta, hyvää ja tuoretta. Lohen kilohinta oli nytkin vain 15 euroa, puolet siiitä, mitä ottavat Helsingissä.

Meille Hämeenkyröön lauantaisin torille tulee kalamyyjä Saila Valtanen Porista. Koira Peppi saa aina Sailalta yhden silakkapihvin. Nyt hiiilisilakka tuli kalastaja Rantamaan kädestä.

Torin vieressä pätkä Yrjönkatua on kävelykatuna. Se tulvehti nyt ihmisiä, jotka vaihtoivat paikkaa kunnnallisvaaliehdokkaiden makkarajakelulta toiselle.

Minäkin nappasin pullealta kokoomuksen ehdokkaalta kyrsän luvaten olla äänestämättä, kun olen eri kinkeripiiristä.

Harmitti, sillä demareitten ehdokkaalla olisi ollut pidempiä makkaroita.

Ei näkynyt enää pappi Hannes I. Tiiraa mainostajien joukossa. Hannes oli useita kausia SDP:n listoilta Porin valtuustossa. Saipa hän kerran tuhatlukuihin nousevan määrän ääniä eduskuntaan.

Käveltiin läpi Porin kauppahalli, mutta mukaan ei tarttunut mitään erikoista.

Hyvä lounasateria syötiin S-ketjun paikassa, jota entuudestaan en tuntenut. Kirsti söi siiikaa ja minä porsaan ribsejä. – Huippu siisti paikka ja aurinkoinen tarjoilu.

Tuntematon sotilas, helppo seurata tutun juonen takia, katsojille tarjolla mahdollisuus kuunnella induktiolla.

Näytännön alla sodan äänistä vastaava henkilö tuli kysymään, miten koira pärjää. Kerroin, miten koirat on testattu paukkuarkuuden varalta. – Oli fiksu henkilö, kun ei ruvennut tietämään ja järjestelemään asioita minun puolestani! Koira makasi paikallaan minun jaloissani ja korkeintaan odotteli näytännön päättymistä.

Kirstin arvio esityksestä oli positiivinen. Hän ei turhaan kehuskele mitään.

Mahdottoman kiva oli, että Satakunnan näkövammaiset ry oli tilannut ihmisilleen lippuja sattumalta tähän samaan näytökseen. Mukava oli halata isoäiti Paulaa sekä tervehtiä Satakunnan puheenjohtaja Ilkka Aroa, joka olisi tarjonnut lasillisen kuohujuomaa. Kauniistä ajatuksesta kiitos!

Tunsin muutoinkin olevani vähän niiin kuin herra. Yksittäiset vieraat eivät voineet etukäteen tilata väliaikatarjoilua. Poistuimmme tilauspaikalta, mutta meidän peräämme juostiin ja nimeltä puhutellen kysyttiin, mitä saisi ollla.

Väliajalle Kirstiä ja minua varten tuotiin oma pöytä, jossa kattaus odotti valmiina. – Olivat varmaan luulleet, että olin vetänyt muutkin näkövammaiset mukaan juuri tähän näytökseeen!

Kiva, aurinkoinen päiväreissu Poriin. Se vain harmitti, että Kirsti sai pienetkin matkat siirrellä minua autolla. Loppuvuotinen selkäleikkaus kulkee yhä mukana.

Ari

Ari Suutarla, vanha pappi
GSM 0400871013
sähköposti: ari.suutarla(ät)kolumbus.fi
http

Mainokset

Written by arisuutarla

19.3.2017 at 09:33

Kategoria(t): Uncategorized

Vuokko Kuussalo 80 vuotta

leave a comment »

Anoppi viettelee näinä päivinä eri muodoissa syntymäpäiviään. Täyteen tulee 80 vuotta.

Vuokko eli svärmor, kuten olen häntä kutsunut, täyttää sillä tavalla monen ihmisen paikkaa, että hän on ainut vielä elossa oleva oman sukupolvensa henkilö, ainoa anoppi, ainoa isoäiti ja sitä rataa.

Kirsti on hommannut tälle illalle liput Savoy-teatteriin. Amadeus Lundberg esittää Georg Otsin lauluja, käsikirjoitus ja ohjaus Susanna Haaviston.

Ennen musiikki-iltaa viemme svärmorin syömään teatterin likelle Purpur-ravintolaan, joka markkeeraa georgialaista keittiötä. Sinne osuttiin Kirstin kanssa sattumalta syksyllä juuri, kun paikka oli avattu. Purpur on Ville Haapasalon käsialaa, ja meille kokemus oli myönteinen.

Pitäisi kai pikku hiljaa ryhtyä vilkuilemaan kevään kunnallisvaali-ilmoittelua, josko listoilta löytyisi joku, joka tarvitsee minun ääneni.

Aamun parasta antia on ollut havahtuminen siihen, että ylihuomenna pääsee pitkästä aikaa maalle. Tie Hämeenkyröön on vähän mutkainen, sillä päivällä käyn heittämässä Sokeain Ystävien lipun alla keikan Mikkelissä Etelä-Savon näkövammaisten tilaisuudessa. Tupu Valjakka on sieltä laitellut iloisia tervetulotoivotuksia. Mukava ajatus tavata häntä ynnä muitsa mahdollisia menneitten vuosikymmenien henkilöitä ajalta, jona vielä sitoi työelämän nyöri.

****************

Written by arisuutarla

14.3.2017 at 06:57

Kategoria(t): Uncategorized

Toinen yritys Myyrmanniin

leave a comment »

Pitkin talvea olen ylpeillyt suorituksella, kun Kirstin käsipuolessa rauhassa kävelin 700 metrin matkan Myyrmannin ostarille Vantaan puolelle ja takaisin.

Tänään otin uuden startin, nyt koiralla. Lähdimme edeltä, ja Kirsti lupasi juosta meidät kiinni kunhan ehtii.

Ehkä 200 metriä pääsin. Tuli peilijää ja aivan tasainen. Lähti menemään tasapaino ja meni myös.

Kuten tavallista, kaatuvana ihmisenä otin kädellä vastaan. Sattui tietysti ranteeseen.

Kun makasin maassa, huomasin, että polven syrjään on sattunut myös.

Makailin hiljaa ja kuuntelin itseäni. Ei ollut ranne rikki, ei myöskään polvi, mitä nyt jokin pintaruhje korkeintaan. Illalla sen sitten näkee, kun viitsii riisuutua.

Aivan hiljaa käveltiin lähikauppaan. Mitään varsinaista ostettavaa ei ollut. Tarkistutin viikon pelikupongin, ja kuittasin normaalit seitsemän ja puoli euroa. Se sieltä lähes joka kerta on tullut. Alkusyksystä lähtien olen useimmiten saanut omani pois, sillä myös pelipanos on ollut seitsemän euron luokkaa.

JOtenkin kunnialle käy kaatuminen. Luulen, että jos kehon hallinta olisi entisessä lajissaan, olisin kyennyt nytkin säilyttämään tasapainon. – Jos ja jos…

Written by arisuutarla

12.3.2017 at 11:40

Kategoria(t): Uncategorized

Hierontaa ja Itistä

leave a comment »

Liki kaksi vuotta on edellisestä käynnistä hierojalla. Lea Ohtonen otti minut kokeneeseen käsittelyynsä Iiriksen Aktivossa ja hyvin käsittelikin. >Kertoiko hän 35 vuotta jo olevan takana, paljon kuitenkin.

Ei yhtään tuntunut hassummalta, vaikka mennessä pelkäsin. Ei sanonut selkä mitään poikkitelaista. Sovittiin parin viikon päähän toinenkin aika.

Kirsti oli jättänyt auton Iiriksen oven lähelle. Siitä olin kävellä rehjustanut sitten Itiksen kauppakeskukseen. En enää muista tarkalleen, mitä varten sinne oli menty, paitsi vaihtamaan talven matkoista jääneet pohjoismaiset kruunut Forexissa euroiksi.

Nyt päätin, että kauan kuluu aikaa ennen seuraavaa Itäkeskuksen kauppakeskuksessa käyntiä. Vielä ei ole kieli tai korva tottunut Itikseen, jota viljellään jopa viitoissa.

Kaikuva ja raikuva ympäristö, mielettömät kävelymatkat, samat iänikuiset Lindexit ja Landexit, positiivisesti kyllä Ingmanin pehmisständi.

Oli perjantai-iltapäivä. Lapsia karjui mielettömästi kuka mitäkin. Eivät niinkään rääkyneet väsymystään tai kiukkuaan. Olivat vain koko päivän olleet kuka missäkin tarhassa ja joutuneet korottamaan ääntään saadakseen itsensä kuulluksi. Nyt oltiin vanhempien seurassa, ja luultiin, että on hyvä karjua vieläkin. Oli jäänyt tarhavaihde päälle.

Kirsti oli muutaman tunnin Lintu-Marjan kanssa Arabianrannassa ”linnuilla”. Mahdottoman kiva juttu, että pääsi asiantuntevassa seurassa katselemaan ja kuuntelemaan.

Saisi olla vain parempi kiikari käytössä. En ollut muistanut, että kotikiikarissa on jotakin ongelmallista.

Kypsensin kanat uunissa. Tein pari uuniperunaa ja mikrosin porkkanoita.

Yritin kysyä retken kuulumisia, vaan jäivät kertojan nälän, vastakysymysten ja hapankaalin alle.

***********

Written by arisuutarla

11.3.2017 at 15:32

Kategoria(t): Uncategorized

Tauon jälkeen

leave a comment »

Jännä seurata Yleisradion antia toisten ihmisten kommenttien kautta. Meillä ei ole televisiota, ja harvoin tulee veivatuksi älypuhelinkaan telkkarin kanaville.

Alkuviikosta piti olla A-studion suuri kuntavaalikeskustelu. Oli aika mennyt Sote-soppaan.

Meillä Näkövammaisten liitossa tahtoo olla vähän saman sukuista soppailua. Valtuusto kokoontuu tänään pähkäilemään joidenkin näkövammaisten ihmisten kannalta keskkesiten toimintojen hoitamista osana varsinaista toimintaa tai vaihtoehtoisesti yhtiöittämällä kyseiset palvelut, joukossa äänikirjojen ja pistekirjojen tuotanto, kuntoutus ja opaskoiratyö.

Perustamalla uusia yhtiöitä, ainakin päätöksenteko kyseisissä asioissa luisuu kauemmaksi pois meidän käsistämme, samoin suunnittelu ja kontrolli.

Keväisen Venetsian matkan viimeisimpien ääriviivojen piirtelyn aika alkaa olla käsillä. Ryhmän koko on mukavasti 20 henkeä, ja aviopari Marja Norha ja Panu Rajala ovat uvanneet pitää asiat näpeissään.

Minulla on puolentoista viikon päästä ”tuomion” paikka, mitä neurologi sanoo.

Jotensakin on ikävä maalle niin kauan kuin talvea riittää. Tosin en tiedä, onko aurinkoiset jääkävelyt tänä vuonna jätettävä väliin.

Viikon päästä torstaina käyn Mikkelissä profetoimassa vanhenevan ihmisen iloista ja vaivoista. Aamujunassa menen, ja iltajunassa palailen Tampereelle, mistä Kirsti poiminee minut vihdoin maalle.

Koskaan en ole kokenut näin pitkää sairauden jaksoa. Toimettomuus ja kyvyttömyys normaaliin elämän menoon tuntuvat yhä kummallisilta.

Onneksi Kirstillä tuntuu riittävän ymmärrystä. Harmittaa, kun minusta ei ole siinä määrässä ilojen rakentelijaksi kuin soisin olevani.

********

Written by arisuutarla

9.3.2017 at 06:27

Kategoria(t): Uncategorized

Virsi kuin märkä rätti, siihen päälle lätystävää puhetta

leave a comment »

Olen hyvin nukutun yön jälkeen ehkä noussut ylös väärällä jalalla. Radion ykkösverkossa 7:30 jälkeen klassinen musiikki soi mukavana, rauhallisena ja päivään seestettä antavana.

Viiden minuutin hartaat sävelet olivat kuin kaljoissa oleva miesporukka olisi käytellyt vanhaa virttä rättinä, jolla huidellaan ympäri kuulijan korvia. Puoliksi falsetoiva solisti vielä oikein repi rytmiä eteenpäin. – Mamas, no papas, vai miten päin se mahtaa mennä, oli asialla.

Voivoivoi, ja siihen päälle vanha, rakas seinänaapurini ja työtoverini, pappi Riitta Kuusi hartaili. Eikö vielä vähän olisi voinut venytellä puhetta ja laahata muka selkeyden nimissä?

Luontevuus oli tyystin hukassa, ja sen pesuveden mukana meni lapsi myös, jos sitä olikaan.

Kyllä maahanmuuttajien ja muiden selkokielestä hyötyvien on helpompi tavoittaa sanoma, kun sanat liittyvät sujuvasti ja luontevasti toisiinsa.

Tämä voi olla makuasia, mutta minusta hartauden musiikki voisi olla musiikkina, jolla ei kesken puheosuutta pelästytetä kuulijaa. Mieluiten kuuntelen rauhassa puhetta sen, minkä alentuneella kuulolla kuulen, ja sama pätee musiikin kohdalla.

********

Written by arisuutarla

3.3.2017 at 06:16

Kategoria(t): Uncategorized

Antti laittoi tauluja seinille

leave a comment »

Pitkästi odottanut hanke sai hienon päätöksensä eilen. Nyt minun huonettani voi täydellä syyllä nimittää galleriaksi.

Poika Antti kävi porailemassa ja naputtelemassa joukon tauluja seinille. Kun saan toimeksi, alan kirjoitella tänne blogiin taulujen tarinat. Moni niistä on osa minun tarinoitani, kuten aikanaan vaimo Maaritin antama kollaasi.

Olin 1985 – 1987 töissä Namibiassa. Naputtelin sieltä kotiin pienellä matkakäyttöisellä Olivetilla kirjeitä. Postitoimistoista valitsin aina mahdollisimman kauniit postimerkit. Usein ne olivat aiheiltaan Afrikan eläimiä. Maatunnuksena merkeissä olivat kirjaimet: SWA, (South West Africa). Itsenäisyyden Etelä-Afrikasta Namibia sai vasta 1991.

Maarit oli leikellyht kirjekuorista taiteellisella silmällä postimerkkejä sisältäviä palasia, jotka oli aseteltu alustalle ja kehyksiin.

On paljon värejä, postileimoissa paikkakuntien nimiä ja kehysten sisällä muistoja.

*********

Written by arisuutarla

22.2.2017 at 14:51

Kategoria(t): Uncategorized