Archive for elokuu 2018
Ovatko Pohjola-kodin työntekijät onnistuneet jossakin?
Hesari suomi ankarin sanoin Muhoksella sijaitsevan nuorisokodin työntekijöitä.
Hesari oli haastatellut lapsia ja esitteli meille vain heisän kielteisiä kokemuksiaan.
Tuntematta tarkasti asiaa ja viranomaisrynnäköllä tehtyä kyselyä lasten keskuuteen olen varma, että Pohjola-kodissa on yhtä ja toista, minkä lapset ja nuoret ovat kokeneet ihan myönteiseksi ja turvalliseksi.
Hesarin artikkeli kyllä antaa ihan toisen kuvan.
Ari Suutarla, vanha pappi
GSM 0400871013
sähköposti: ari.suutarla(ät)kolumbus.fi
koeviesti
Tämä on koeviesti.
Ari Suutarla, vanha pappi
GSM 0400871013
sähköposti: ari.suutarla(ät)kolumbus.fi
Pohjola-kodista voi esittää myös myönteisiä kysymyksiä
Hesari runnoo taas Muhoksen Pohjola-kotia. Sinne on hyökännyt lasten kimppuun joukko kaikenkarvaisia viranomaisia kyselemään lapsilta yksitellen, mitä heidän kanssaan kodissa on tehty.
Hesarin listauksissa esiintyy kaikenlaista kataluutta alastomaksi riisuttamisesta erilaisiin fyysisiin pakottamisiin.
Ihmettelemään jäin listauksia siitä, mitä hyvää ja mukavaa Pohjola-kodissa mahtaa olla tarjolla lasten kokemana.
On mahdoton uskoa, että henkilökunta tarjoaisi pelkkää piinaa ja vankeutta.
Ari Suutarla, vanha pappi
GSM 0400871013
sähköposti: ari.suutarla(ät)kolumbus.fi
Kesä loppuu taas kerran ihan käsiin
Lämpömittari ulkona näytti +7 astetta.
Kävelin nakuna laiturin päähän. Kaide oli litimärkä. Pohdin, olisiko yöllä satanut, kun sadetta on niin luvattu sen seitsemästi, vai olisiko märkyys tiivistynyttä sumua. Veden lämpötila oli eilen vielä lähes 20 astetta, joten on ollut, mistä haihtua.- Oli tiivistynyttä sumua.
Poudalla ja Tonilla oli eilen viisvuotishääpäivän jjuhla, ja Kukka täytti kuusi vuotta. Oltiin Kalkussa, ja etenkin lapsia oli runsain määrin.
Kiva oli nähdä aikuisista muun muassa ”yläkerran Tiina” sekä Tampereelta entinen hämeenkyröläinen, varalapsi Katariina, aikuisia rouvia molemmat.
Oli erinomainen etuaterian tarjoilu, pelkkiä kasviksia tai kasvispohjaisuuksia kaikki, mutta ihme kyllä valtavan maittavia.
Kirsti lähti jokin aika sitten Sasiin katsomaan sieniä ja mustikoita. Soitti juuri, että on löytänyt niin hyvän kantarellipaikan ettei ikänä. Viisi litraa oli tullut ihan hetkessä. Pyysi pilppuamaan sipulia, jotta voi tehdä palattuaan paistosta. Oikein kiva juttu.
Mulla on ollut tietokonetapaturma. Talvella 1700 eurolla ostettu läppäri oli levinnyt. 14 tuuman näyttö ihan hajalla. En tiedä, mihin olen iskenyt, kun en mielestäni ole pudottanutkaan.
Ostin Verkkokaupasta uuden, vähän siromman, mutta saman hintaluokan Asuksen, näyttö 13 tuumaa, paino 1 kilogramma. Suomen kuurosokeiden IT-asiantuntija tuli hakemaan sekä uuden että vanhan. Sanoi voivansa siirtää vanhasta osoitekirjan ja tiedostot uuteen ilman näyttöä puheohjelman avulla ja näppäinkomennoin. Mies ilmoitti kohta, että lisävahinko on käynyt: Kone ei enää suostu käynnistymään.
Nyt oen ihmetellyt, onko Suomen kuurosokeilla vakuutusta työntekijän virheen varalta. Ei kuulemma ole. – Nyt on etsitty ja etsitään työkalua, jolla vanhan koneen minikokoiselta kovalevyltä voisi kopioida ja siirtää asianomaiset tiedot uudelle laitteelle.
Kyllä minusta tällä firmalla on jokin vakuutus. Kun hallituksen virheellisten toimenpiteiden johdosta ”vääryyttä kärsinyt” yhdistyksen jäsen haki oikeutta oikeusteitse, yhdistys oli korvausvelvollinen. Löytyi kuitenkin vastuuvakuutus, joka korvasi suurimman osan kuluista.
Nyt katsotaan, kuinka mahtaa käydä. Eihän työntekijä voi särkeä asiakkaan laitteita, vaikka laite olisi entuudestaan jo osittain särkynyt.
Ari Suutarla, vanha pappi
GSM 0400871013
sähköposti: ari.suutarla(ät)kolumbus.fi
https://arisuutarla.wordpress.com/, blogi
Jatketaan kesää maalla seikkaillen
Heti kun sain asiani hoidetuksi Helsingissä, Kirsti saatteli Tampereen junaan, ja taksi toi maalle. Oli vain jännä todeta Tampereen rautatieaseman taksitolpalla, että opaskoiran nähtyään kuljettajat viittasivat jonossa taaksepäin; eivät ota niin sanottuja sote-khyytejä, jotka ovat jotenkin kuljettajille hankalia.
Kolmannelle autolle kelpasin. Kuljettaja oli ilmeisen iloinen tajuttuaan, että ajan kovan rahan kyydin, eli maksan itse matkani sen täydestä arvosta, mitä mittari osoittaa.
Kohta lähtee neljäs vuorokausi pyörimään täällä. Hyvää tuuria ja varjelusta on ollut taas mukana.
Käsi osui ”lasipalatsin” pöydällä tulikuumaan sähkölevyyn, johon ei ole aikoihin koskettu, mutta joka on ollut päällä. Mitä ilmeisimmin nuori herra Otto on käynyt kokeilemassa ja saanut levyn päälle, eikä sitä ole huomattu tarkistaa. – Töpseli pois seinästä, ja johan kylmeni levy.
Päivällä ajattelin mennä uimaan. Jätin koiran laiturille vartioimaan vaatteita, ja astelin portaille. Otin kiinni veteen johtavasta kaiteesta. Sen alapää irtosi pohjasta, ja aloin horjua kaide kädessä. Yläpään ruuvikiinnitys murtui ritisten, ja onnistuin phyllähtämään veden sijasta laiturille. Niin sanottu läheltä piti -tilanne, siis.
Eilen sain vihdoin lähetetyksi Jukka Parkkiselle Suurta illusionia varten haastattelun Hannu Iltasesta. Tänään Jukka kuittasi jutun kiitoksin. Itsekin olen kohtuullisen tyytyväinen tarinaan. Osin se johtuu siitä, että Hannu on hyvä jututettava ja aihe itseänikin kiinnostava.
Antti kertoi ajelevansa tänne perjantai-iltana töittensä jälkeen, ja häneltä saanen kyydin Hämeenlinnaan lapsenlapsi Veeran rippijuhlaan. Vielä olisi ratkaistava lahja-asia, kun ei mitenkään viitsisi antaa lahjaksi haihtuvaista rahaa. – Olisiko se kukaties jokin koru?
Ari Suutarla, vanha pappi
Länsi-Suomen herännäisjuhlilla Akreniusta veisaamassa
Ajeltiin aamusella Eurajoelle Länsi-Suomen herännäisjuhlille. Oli aivan upeata olla liki täydessä Eurajoen kirkossa ja yhtyä vanhan Achreniuksen ja Halullisten sielujen hengellisten laulujen veisuuseen, vieressä alan patriarkka Heikki Vanha-Rauvola, ikiaikainen ystävä ja muinainen opiskelutoveri kämppäkaveruutta myöten.
Laulujen lennokas rytmi, etenevä poljento ja usein duurissa kulkeva melodia ovat lajissaan ainutlaatuiset, eivätkä jätä kuulijaa tai veisaajaa kylmäksi.
Ansa Vanha-Rauvola oli laittanut mainion laatikkoruuan, vihanneksia, riisiä ja kanaa, jota Kirstikin luuli Possuksi.
Kahvin kanssa oli muffinsia ja korvapuusteja, aivan tuoreina kumpikin, vaikka oli lauantaiaamu.
Ennen Ansan ja Heikin kotiin menoa oli pyörähdetty Porin torilla, joka näin kesäisin aina on elämys. Niin nytkin. – Löytyi aamuvarhaisella graavattua merilohta, jota otettiin ystäväperheelle paketti, samoin itselle. Piti vain illalla muistaa pyyhkiä suola pois, ettei tule suolakalaa, joka on eri asia kuin graavi kala. Tänään On tätä herkkua syöty tämän suven perunoiden kanssa, ja ylittämättömän hyvää on ollut.
Palatessa kävi naurettava hassi. Niin monta kertaa kuin minäkin olen näitä teitä kulkenut, eikös nyt ajettu Helsingin tietä lentoaseman ohi? Jostakin syystä ei huomattu kääntyä valtatielle 11 Tampereen suuntaan. Rankassa ukkossateessa kiemurreltiin Nakkilan ja Ulvilan peltojen keskitse, kunnes tultiin Leinebergin mkuseoruukin kohdalta Tampereen tielle.
Kun me herrat harjoitimme hartautta, Ansa esitteli Kirstille vanhan tavaran kokoelmiaan. Kirsti oli vielä tänä aamuna ihan otettu kokemastaan ja näkemästään ynnä iloitsi vanhasta vihreästä Humppilan lasista muotoillusta särvettitelineestä, jonka sai Ansalta.
Ari Suutarla, vanha pappi
Koskustie 3 A 2
00410 Helsinki
0400871013
ari.suutarla@kolumbus.fi
Ari Suutarlan päiväkirja 